Hei kyllä me osataan nää hommat

Viikko takana, elämä ja eteläsaari edessä! Treffattiin aikasemmin saapuneiden Annin ja Outin kanssa  keskiviikko-iltana Aucklandissa (kaikki luuli tähän päivään asti, et ne tulee päivää ennen meitä:D)  ja alotettiin reissu hotelliyöllä! Aamulla lähettiin metsästämään meijän autonvuokrausfirmaa, joka ilmeisesti olikin vähän hankalamman reitin takana kun tarvittiin 12 bussikuskin apua ennen ku päästiin perille. Ensimmäinen kerto, missä pysäkki on, toinen, ettei pysäkki oo enää käytössä, kolmas mistä lähtee vaihtoehtonen bussi, neljäs että se lähteeki eri paikasta, viides että se oli sittenki oikee paikka. Tässä samalla bussikuskit oli vaivannu neljää muuta bussikuskia ku ne ei ollu ihan varmoja reitistä. Luovutettin ekan bussin ettiminen ja käveltiin sinne, mistä toinen bussi lähtisi (vaikka you girls will have really really long walk). Siellä vaivattiin vielä yhtä kuskia ennen ku päästiin oikeeseen bussiin. Bussikuski otti meidät huostaansa (niin myös maorinaisen, jolla oli koko omaisuus mukana ja päässä kolme hattua päällekkäin), vei meidät jatkoyhteysbussiin, kanto tavarat ja käski bussikuskin huolehtia meistä, kertoa reitin ja olla ottamatta maksua uudestaan. Tämä bussikuski kyllä opasti meidät, mutta eipä päästy määränpäässä ku seuraavaan risteykseen kävellen ja ihmeteltiin missä se tie menee, kun tämä edellinen bussikuski ajo ohi, tööttäili, viittoi, ajoi tien sivuun, otti meijät kyytiin, sanoi: "minä käskin sen kuskin opastaa teijät!" ja ajoi meijät sen tien päähän, jossa autovuokraamo oli. Muuten hyvä, mutta tultiin lenkin väärään päähän ja käveltiin kaks kilsaa vaikka oltas päästy bussilla iha viereen. Eniveis, aivan uskomattoman ystävällisiä ihmisiä täällä, vaikka erehtyisivätkin kumpaan päähän jättää meidät!

Päästiin siis perille. Ruvettiin maksamaan autoa, vaan eipä onnistunu. Kenenkään kortti ei toiminu! Testailtiin ainakin sata kertaa, ja ei mitään toivoa toimimisesta. Hieman epätoivoissaan mietittiin kaikkia maailman ratkasuja miten saatais maksetuksi, mutta käteistä ei ollu niin paljoa ja lähin ottomaatti ja wifi oli kolmen kilsan päässä.  Silja ja Anni lähti juoksemaan läheisen hotellin wifin ääreen, ja palatessaan kertoivat iloisia uutisia: luottorajat oli noin kolmesataa euroa molemmilla korteilla ni kappas ku ei auto lähteny sillä summalla kaheksi kuukaudeksi.

Nyt oli Nissan meijän alla, ja voi vapauden huumaa! Sen kunniaks ajettiin ekaan mäkkäriin, luotiin ite hampparit, ihan mahtava konsepti mäkkäriltä, ja mietittiin mitässitäsitte. Päätettiin ajaa heti Raglaniin surffaamaan, luulot pois ennen ku ruvetaan kasvattaa surffitukkaa!

Matka oli ihan mahtava, vasemman puoleinen liikenne onnistu ku vettä vaan (paitsi aina jos meni vähän häseen, laitettiin vilkun sijaan pyyhkijät päälle), ja maisemat oli mielettömät. Oltiin ihan rakastuneita pohjoissaareen, vaikka kuultiin et eteläsaari vielä paaaljon hienompi. Nähtiin illan ajelulla sademetsiä, lammasniittyjä ja kaikkea siltä väliltä. Kuva lammasniityistä on tästä lähtien aina mielessä, jos tarvii illalla laskea lampaita.

Illalla muistettiin, että meijän pitää nukkua jossaki. Oltiin tultu Raglaniin, ja kello lähesty kymmentä. Käytiin niin leirintäalueella, jossa ei ollu meille riipparipuita, kristittyjen leirikeskuksessa (luettiin kyltistä Christian Camp ja pyyhällettiin tohkeissaan sisään vain peruuttaakseemme yhtä äkkiä pois) ja kiinni menneessä leirintäalueessa, jonka puhelimeen vastasi joku siansaksaa puhuva ihminen. Lopulta löydettiin vielä yks leirintäalue, joka oli vielä auki! Siinä oli sitte vielä ihan pikkusen probleemia, luultiin että meijän piti mennä yhtä mäkeä ylös, vaikka se oli alastuloa varten, yritettiin, yritettiin ja vielä kolmannen kerran yritettiin mut ei menny auto ylös. Outin kanssa ajateltiin jo pistää parkkiin siihen leirintäalueen portin pieleen, kunnes Silja ja Anni juoksi sanomaan, että ei olis tarvinnukkaan mennä mäkeä pitkin. Tuuletettiin jo, vihdoin nukkumaan, ja käynnistettiin autoa, mutta Nisse teki tepposet: ei elettäkään käynnistymiseksi. Epätoivon määrä oli melko suuri siinä vaiheessa, luultiin, että akku oli loppunu, ku auto oli ollu vartin pois päältä ja jääkaappi silti päällä. Silja meinas jo pysäyttää yhen auton kunnes tajuttiin, että siinä oli vaan vaihde väärässä kohassa :D

Nojuuh, aika myöhään päästiin lopulta nukkumaan, Silja riippariin opossumien syötiksi ja me muut peräkonttiin kovalle puulevylle, koska Annin kamat edelleen matkalla lentokentältä, ja minä ja Outi fiksuina tyttöinä jätettiin retkipatjat Suomeen. 

Ensimmäinen päivä kertoo hyvin reissun luonteen: säätö-moodi omaksuttu.